Pentuarjen ajatuksia

TÄMÄ POSTAUS ON TODELLA SEKAVA JA AJATUKSIA ON KOOTTU IHAN OUDOSTI, ÄLÄ LUE JOS ET PYSTY LUKEMAAN RIVIEN VÄLIÄ! KAIKKI ASIAT TÄSSÄ POSTAUKSESSA ON MINUN MIELIPITEITÄ JA AJATUKSIA.

Pentua, tai koiraa ylipäätään ostaessa ainakin pari kertaa kuulee kysymyksen: "Mitä sitten, jos...?"
Tai: "Oletko varma, että sulla on sille energiaa ja aikaa?". Mun mielestä tuohon ei voi vastata oikein, eikä väärin. Jokainen koira tuo omat yllätykset, käyttäytyy erilaisesti ja on uniikki.

Mulle kerrottiin, että pentu vie aikaa ja energiaa loputtomasti. Mulla oli realistinen kuva siitä, että tää ei todellakaan tule olemaan helppoa. Alussa kärsin tosi pahasti väsymyksestä, ja silti jaksoin aina hoitaa pennun, mutta muuhun sitä energiaa ei riittänyt. En jaksanu opiskella, miettiä edes kunnolla. Menin kolme yötä järkyttävän vähällä unella ja ulkona ramppaamisella, ja se kostautui. Mut lähetettiin koulusta kotiiin nukkumaan. Löydettiin tasapainoa ja jaoin hommia muitten kanssa enemmän, vaikka niin se oli ollut alusta asti. Väsymys meni ohi viikonlopun pitemmillä unilla, ja se ongelma hoitui helposti.

Viikko Novan tultua saatiin jo nukkua kaikki yläkerrassa, koira alakerrassa. Edelleen äiti kävi kerran-kaksi yössä pihalla, mutta sekin alkoi jäämään noin kuukauden jälkeen. Väsymys oli alussa kova juttu, mutta enää se ei vaivaa.

Muita hermoja raastavia juttuja oli esimerkiksi näykkiminen. Sekin, ollaan saatu pois jo, ja alussa oli helppo pitää aina lähellä jotain pehmo- tai purulelua, jotta ihminen saatiin vaihdettua oikeaan juttuun.

Nova saattoi tehdä yhdet pissat päivässä sisälle, yleinsä kun ihminen ei tajunnut, että viime kerrasta olikin jo aikaa. Nopeasti neiti tajusi pyytää ulos, ja merkit oppi tunnistamaan.
Nyt, neljä ja puoli kuukautta vanhana, Nova pidättää jo useita tunteja, ja pyytää ulos heti kun alkaa olemaan hätä. Tietenkään ulos menoa ei odoteta pyytöön asti, vaan käydään pissattamassa tarpeeksi usein, mutta esimerkiksi öiden ja yksinolojen jälkeen ei löydy vahinkoja.

Joskus lenkille lähtö tuntuu niin tyhmältä, eikä millään jaksaisi, mutta sekin menee ohi ulos astuessa.
Jos mulla olisi joku seuraharrastus, jossa kävisin esimerkiksi 3-5 kertaa viikossa, en tiedä jaksaisinko huomioida koiraa läheskään näin paljon.

Ollaan saatu paljon neuvoja ja apua koirakoulusta. Tutustutaan meidän ryhmässä agilityyn ja kokeillaan pentujen kanssa eri putkia, keppejä ja agilityyn liittyviä ääniä. Suosittelen menemään pennun kanssa koirakouluun, se ei todellakaan laadukkaassa koulussa ole pelkkää "istu" käskyä.

Tämän kirjoituksen ideana oli koota ajatuksia pentuarjesta, ja olen aika varma, että tämä on yksi sekavimmista teksteistä, joita oon kirjoittanut :D Sori!