Tein joskus blogin alussa postauksen Novan rodusta, mutta nyt ajattelin kirjoitella omia ajatuksiani hieman jo "kokeneempana" rodun omistajana.
ULKONÄKÖ:
Islanninlammaskoirat on todella suloisia! Kasvot ovat iloiset, ja korvat reagoi jokaikiseen pikkuiseenkin asiaan. Rakastan suomenlapinkoiria, ja minun mielestä Nova onkin sellainen miniversio. Issikka myöskin on todella jalostamaton ulkonäöltä. Sillä ei ole lyhyitä jalkoja, pitkää selkää, luppakorvia tai olematonta kuonoa.
Novan emä ja Novan sisarukset
LUONNE:
Nämä koirat ovat todella sosiaalisia ja iloisia. Energiaa riittää, ja ainakin meidän tapauksen kanssa olisi maailman kahdeksas ilme, jos Nova ei jostain toisesta koirasta pitäisi.
Toisaalta, koska luonne on niin sosiaalinen, esiintyy issikoilla eroahdistusta. Issikka on sosiaalisuuden takia myös helppo motivoida ja palkita kehuilla, koska se on niin iloinen kaikesta ihmisen antamasta huomiosta.
"ONGELMAT":
Islanninlammaskoira käyttää todella paljon ääntä. Nova haukkuu jokaikiselle ohitettavalle koiralle, joskus ihmisillekkin. Sillä on ongelmia imurin, pesukoneen, vatkaimen ja esimerkiksi lumikolan kanssa. Aivan järkyttävä haukkuminen ja kohdetta yritetään purra/hyökkäillä. Nämä ongelmat varmasti pystyisi kouluttaja hillitsemään, ja sinne ollaankin seuraavaksi menemässä. Uskon, että muillakin issikoilla on samoja ongelmia, koska herkkyyttä siihen tällä rodulla on.
Eroahdistus on helpompi hillitä, kun sen ehkäisyn aloittaa heti pennun tullessa. Nova haukkui syksyllä koulujen alussa meidän lähtiessä paljon, mutta sekin loppui lopulta. Nykyään Nova haukkuu meidän pois lähtiessä, mutta rauhoittuu sitten nukkumaan.
Me tehtiin todella paljon töitä sen eteen, ettei Novalle tulisi eroahdistusta ja mielestäni ollaan siinä onnistuttu.
Listaan tähän joitain meidän läpikäymiä juttuja, jotka ovat vieneet aikaa ja rahaa, sekä kärsivällisyyttä:
- yksinolo-ongelmat (ratkaisu Adaptil-haihduttimella, Thundershirtillä ja radiolla)
- vatsaongelmat (ell käynti, neljän/viiden eri ruoan kokeilu, kaikkien namien ja ruokien vehnättömyyden tarkistus)
- äänen käyttö (kouluttaja)
- autoiluongelmat (häkki, takapenkillä valjaissa... ratkaisu vapaana takapaksissa)
SUOSITTELENKO:
Ehdottomasti, mutta ehdottomasti islanninlammaskoira ei kuulu helpoimpiin rotuihin. Se ei ole sylikoira, se tarvitsee paljon tekemistä. Issikka tarvitsee kavereita, ei välttämättä perheen toista koiraa, mutta esimerkiksi koirapuistossa käynti on yksi meidän lempijuttu.
Se tarvitsee aikaa, koulutusta, energiaa ja rahaa. Jos ongelmia tuleekin, niihin menee rahaa ja paljon.
Loppujen lopuksi issikka on aivan mahtavaa seuraa, se kuuntelee ja se on täysillä mukana, tehtiin me mitä tahansa.
Postauksen kuvat ovat vuoden varrelta napattuja. Näistä näkee kyllä hyvin, että koira on ihmisen paras ystävä.
